Trumpin hallinto on siirtymässä korvaamaan väliaikaiset Section 301 -tullit pysyvillä tulleilla 60 taloudesta peräisin oleville tavaroille, vedoten pakkotyöhön. Suunnitelma, joka muuttaa tulliprosessin määräaikaisesta toistaiseksi voimassa olevaksi, lukitsisi korkeammat kustannukset laajalle tuotevalikoimalle.
Miksi pakkotyöstä tuli laukaiseva tekijä
Vuoden 1974 kauppalain pykälä 301 antaa presidentille mahdollisuuden asettaa tulleja maille, jotka harjoittavat epäreiluja kauppakäytäntöjä. Hallinto käyttää nyt tätä valtuutta kohdistuakseen siihen, mitä se kutsuu pakkotyöksi globaaleissa toimitusketjuissa. Tämä on poikkeama tavanomaisesta keskittymisestä tukiin tai immateriaalioikeuksien loukkauksiin, ja se asettaa ihmisoikeudet tariffipolitiikan keskiöön. Muutos on pysyvä, ei kertaluonteinen seuraamus.
Listan 60 taloutta
Hallinto ei ole julkaissut täydellistä luetteloa talouksista, mutta se sanoo niiden olevan paikkoja, joissa pakkotyö on yleistä keskeisillä toimialoilla. Tullit kattaisivat tavaroita tekstiileistä elektroniikkaan, vaikka tarkkoja tuotteita ei ole vielä eritelty. Taloudet sijoittuvat useille alueille, ja lista sisältää sekä suuria kauppakumppaneita että pienempiä maita. Hallinnon toimenpide korvaa väliaikaiset tullit, joiden oli määrä vanhentua, mikä tarkoittaa, että paine on nyt pitkäaikainen.
Mitä väliaikaisten tullien korvaaminen tarkoittaa
Väliaikaiset tullit vaativat määräaikaisia uusimisia, mikä luo epävarmuutta yrityksille. Tekemällä niistä pysyviä hallinto poistaa tämän epävarmuuden – mutta se tarkoittaa myös, että korkeammat kustannukset jäävät pysyviksi. Maahantuojat, jotka ovat riippuvaisia näiden 60 talouden tuotteista, joutuvat sopeuttamaan toimitusketjujaan tai ottamaan vastaan lisäkustannukset. Hallinto sanoo tavoitteenaan olevan poistaa pakkotyö, mutta taloudelliset vaikutukset heijastuvat toimialoille, jotka ovat riippuvaisia tuonnista näistä maista.
Seuraavat vaiheet ja avoimet kysymykset
Hallinto ei ole asettanut päivämäärää pysyvien tullien voimaantulolle. Ei myöskään ole selvää, miten 60 maata vastaavat. Jotkut saattavat haastaa tullit Maailman kauppajärjestössä, kun taas toiset saattavat etsiä kahdenvälisiä sopimuksia. Toistaiseksi suunnitelma merkitsee uutta, tiukempaa lähestymistapaa kauppapolitiikan valvontaan, joka sitoo tariffipolitiikan suoraan työkäytäntöihin. Kysymys kuuluu, saavuttavatko tullit asetetun tavoitteensa vai nostavatko ne vain hintoja kuluttajille.
