Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) varoittaa, että tekoälyyn liittyvät riskit voivat johtaa useampien pankkien kaatumiseen ja horjuttaa maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää. Rahasto toteaa, että tehostettua valtioiden välistä yhteistyötä ja vankkaa varautumissuunnittelua tarvitaan systeemisten uhkien lieventämiseksi.
Miksi IMF on huolissaan tekoälystä pankkialalla
IMF:n huoli keskittyy siihen, kuinka nopeasti tekoäly kietoutuu osaksi maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän rakenteita. Pankit käyttävät sitä luottoluokitukseen, petosten havaitsemiseen, kaupankäyntiin ja riskienhallintaan. Nopeus tuo tehokkuutta, mutta se myös keskittää riskiä tavoilla, joita ei täysin ymmärretä. Jos tekoälymalli epäonnistuu, se voi epäonnistua monessa laitoksessa samanaikaisesti, koska ne käyttävät usein samankaltaisia työkaluja, jotka on koulutettu samankaltaisella datalla ja jotka reagoivat samoihin signaaleihin.
Tällainen korrelaatio on se, mikä muuttaa yksittäisen huonon mallin systeemiseksi tapahtumaksi. IMF ei nimeä tiettyjä pankkeja tai ennusta tiettyä romahdusta. Sen sijaan se nostaa esiin rakenteellisen haavoittuvuuden: kun kaikki nojaavat samaan automatisoituun logiikkaan, luonnollista katkaisijaa ei ole.
Valtioiden rajat ylittävä ongelma
Rahoitus on aina ylittänyt rajat nopeammin kuin sääntely. Tekoäly tekee tästä kuilusta leveämmän. Yhdessä maassa käyttöön otettu malli voi vaikuttaa toisen maan markkinoihin millisekunneissa, eikä yhdelläkään sääntelijällä ole yksinään riittävää ulottuvuutta sen valvomiseen. Siksi IMF vaatii tehostettua valtioiden välistä yhteistyötä. Ilman sitä jokainen maa tarkkailee olennaisesti eri osaa samasta elefantista.
Varautumissuunnittelu on tärkeää samasta syystä. Jos tekoälyohjattu kaupankäyntijärjestelmä tai luottomoottori menee sekaisin, pankeilla on oltava toimintasuunnitelmat, jotka olettavat, ettei häiriö pysy paikallisena. IMF:n viesti on, että yksittäiselle laitokselle rakennetut toipumissuunnitelmat eivät riitä, kun šokki on synkronoitu.
Mitä pankeilta ja sääntelijöiltä odotetaan
IMF:n suositukset ovat laajoja, mutta ne osoittavat selvään suuntaan. Valvojien tulisi koordinoida lainkäyttöalueiden välillä, jakaa tietoa tekoälysovelluksista, joilla voi olla heijastusvaikutuksia, ja tehdä stressitestejä skenaarioille, joissa useat laitokset kokevat iskun samanaikaisesti. Pankit puolestaan tarvitsevat varautumissuunnitelmia, jotka eivät oleta niiden olevan ainoita ongelmissa olevia.
Mikään tästä ei ole kehotus lopettaa tekoälyn käyttöä. Rahasto ei pyydä pankkeja vetäytymään teknologiasta. Se sanoo, että suojakaiteet eivät ole pysyneet käyttöönoton tahdissa ja että seuraavan rahoitusšokin keskiössä voi olla kone ihmiskaupan tai huonon lainasalkun sijaan.
Mitä tapahtuu seuraavaksi
IMF:n varoitus tulee, kun tekoälymenot rahoitusalalla jatkavat kasvuaan ja useiden maiden sääntelijät laativat vielä ensimmäisiä todellisia sääntöjä teknologialle. Rahaston suosituksiin ei liity määräaikaa eikä niiden takana ole täytäntöönpanomekanismia. Se jättää pallon kansallisille sääntelijöille ja pankeille itselleen. Se, kohtelevatko ne tekoälyriskiä yhteisenä vai paikallisena ongelmana, ratkaisee, kuinka suuri osa IMF:n skenaariosta pysyy hypoteettisena.
