Islamic Revolutionary Guard Corps on tehnyt ohjusiskun Yhdysvaltain sotilastukikohtaan Kuwaitissa, mikä voimistaa dramaattisesti Washingtonin ja Teheranin välistä vihamielisyyttä. Isku, joka kohdistuu yhteen Amerikan keskeisistä Persianlahden tukikohdista, tuhoaa käytännössä jo ennestään hauraat tulitaukomahdollisuudet ja työntää aluetta kohti laajempaa sotilaallista yhteenottoa.
Isku Kuwaitin tukikohtaan
\nIsku osui Yhdysvaltain tukikohtaan Kuwaitin alueella, mutta uhreja tai vahinkoja koskevat tiedot ovat edelleen epäselviä. Kuwaitissa on noin 13 500 amerikkalaissotilasta, enimmäkseen Camp Arifjanissa ja Ali Al Salem Air Basella, mikä tekee siitä tärkeän logistiikkakeskuksen Yhdysvaltain operaatioille Lähi-idässä. IRGC:n päätös iskeä suoraan Kuwaitin maaperällä sijaitsevaan tukikohtaan merkitsee vaarallista uutta vaihetta maiden välisessä pitkään jatkuneessa varjosodassa.
Tämä ei ole proksi-isku tai isku offshore-omaisuutta vastaan droneilla. Se on suora sotilaallinen toimi Yhdysvaltain suvereenia liittolaista vastaan, ja sen toteutti Iranin voimakkain sotilasjoukko. Kohteen valinta – tukikohta pienessä, öljyrikkaassa emiraatissa, joka on pitkään pyrkinyt pysymään Teheranin ja Washingtonin välisen tulituksen ulkopuolella – lähettää selvän viestin, ettei mikään Persianlahden valtio ole rajoitettu.
Tulitaukomahdollisuudet katoavat
\nEnnen iskua oli ollut varovaisia diplomaattisia pyrkimyksiä jännitteiden lievittämiseksi, kuten taustakanavien keskusteluja ja YK:n välitystä. Nämä ovat nyt käytännössä kuolleet. Isku pakottaa molemmat osapuolet nurkkaan: Iran on julkisesti sitoutunut operaatioon, ja Yhdysvallat kohtaa valtavia paineita vastata sotilaallisesti. Kaikki jäljellä oleva toivo tulitauosta alueen meneillään olevissa konflikteissa – olipa kyse Jemenistä, Syyriasta tai Iranin ja Irakin rajasta – on haihtunut.
Ajoituksella on merkitystä. Isku tapahtuu, kun Yhdysvallat on uudelleensijoittanut laivastoresurssejaan Persianlahdella ja pyrkinyt yhdistämään Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) Iranin aggressiota vastaan. Nyt Kuwait itse on uhri, mikä saattaa joko yhdistää GCC:n tai hajottaa sen, kun pienemmät valtiot pelkäävät joutuvansa sotaan, johon niillä ei ole varaa.
Alueellinen epävakaus syvenee
\nKuwaitille isku on painajaisskenaario. Maalla ei ole halua joutua taistelukentäksi. Sen talous perustuu öljynvientiin ja herkkään tasapainoon suuren šiiavälestön ja hallitsevan sunnieliitin välillä. Yhdysvaltain ja Iranin välinen sota Kuwaitin maaperällä tuhoaisi tuon tasapainon. Kuwaitin hallitus on jo kutsunut koolle hätäkokouksen, mutta virallista lausuntoa ei ole annettu.
Ympäri Persianlahtea osakemarkkinat laskivat ja öljyn hinta nousi uutisen myötä. Kauppiaat hinnoittelevat mahdollista häiriötä Hormuzinsalmen kautta tapahtuvalle meriliikenteelle, jonka kautta kulkee noin 20 prosenttia maailman öljystä. Välitön taloudellinen shokki on vakava, mutta pitkän aikavälin kustannus – diplomaattisen kanssakäymisen loppuminen, Yhdysvaltain maksimipainetaktiikan paluu ja Iranin todennäköinen kosto muihin Persianlahden kohteisiin – voi olla paljon pahempi.
Naapurimaa Irak, joka on jo valmiiksi proksitaistelukenttä, jää keskelle. IRGC:hen sidoksissa olevat irakilaiset miliisit ovat hyökänneet Yhdysvaltain tukikohtiin siellä kuukausien ajan. Isku Kuwaitiin saattaa merkitä, että Iran siirtää painopistettään Irakista laajemmalle Persianlahdelle.
Sotilaallisen eskalaation riskit
\nYhdysvaltain armeija ei ole vielä vastannut. Pentagon on ilmoittanut "arvioivansa tilannetta", mutta ei ole antanut yksityiskohtia mahdollisesta vastaiskusta. Vaihtoehdot vaihtelevat rajoitetusta kostoiskuista IRGC:n laitokseen Iranissa laajempaan kampanjaan Iranin ilmatorjuntaa tai laivastoa vastaan. Virhearvioinnin riski on valtava: mikä tahansa Yhdysvaltain isku Iranin alueelle saattaa laukaista täysimittaisen sodan, kun taas hillitty vastaus saattaa näyttää heikkoudelta.
Iran on puolestaan varoittanut, että kaikki vastatoimet kohdataan "tuhoisalla voimalla". IRGC on investoinut voimakkaasti ohjuksiin, droneihin ja nopeisiin veneisiin, jotka on suunniteltu ylivoimaisiksi Yhdysvaltain puolustukselle Persianlahdella. Vastavuoroinen kiihtyvä eskalaatio voi kärjistyä nopeasti.
Keskeinen tuntematon tekijä on se, haluaako kumpikaan osapuoli sotaa. Molemmat ovat aiemmin osoittaneet pidättyväisyyttä ja vetäytyneet partaalta. Mutta tämä isku – suora osuma merkittävään Yhdysvaltain tukikohtaan – on raja, joka on ylitetty ja jota voi olla mahdotonta perua.
