Raoul Pal, Real Vision -yhtiön perustajaosakas ja entinen Goldman Sachsin hedge-rahaston hoitaja, väittää, että Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen tekoälykilpailu on erilainen kuin mikään geopoliittinen kilpailu historiassa. Hän kuvailee sitä taisteluksi, joka ei koske aluetta tai aseita, vaan älykkyyden perustaa. Ja hän varoittaa, ettei selvää voittajaa ole.
Mikä tekee tästä kilpailusta erilaisen
Pal sanoo, ettei tekoälykilpailu koske maa-alueiden valtauksia tai ohjusten määriä. Kyse on siitä, kuka hallitsee älykkyyden perustavaa tasoa — kykyä ajatella, järkeillä ja tehdä päätöksiä koneen nopeudella. Tämä tekee siitä hänen mielestään perustavanlaatuisesti erilaisen verrattuna menneisiin suurvaltakamppailuihin, kuten kylmään sotaan tai avaruuskilpailuun. Ne koskivat laitteistoa ja pelotetta. Tämä koskee itse kognitiota.
Entinen hedge-rahaston hoitaja huomauttaa, että sekä Yhdysvallat että Kiina panostavat valtavia resursseja tekoälyn kehittämiseen, mutta lopputulos on epävarma. Kumpikaan osapuoli ei voi väittää omaavansa lopullista etumatkaa, joka takaa voiton. Teknologia kehittyy liian nopeasti, ja pelikenttä muuttuu jatkuvasti.
Miksi Palin mielestä voittajaa ei ole
Pal varoittaa, ettei kilpailulla ole selvää voittajaa, koska tekoälyn luonne tekee maaliviivan julistamisesta vaikeaa. Aluetta voidaan valloittaa ja pitää hallussa. Aseita voidaan varastoida. Mutta älykkyys — erityisesti yleinen tekoäly — on liikkuva maali. Se, mikä lasketaan voitoksi tänään, voi olla vanhentunutta huomenna.
Hän huomauttaa myös, että tekoälyn kehitys on erittäin keskinäisriippuvaista. Yhden maan läpimurrot perustuvat usein toisen maan tutkimukseen, osaajiin tai komponentteihin. Tämä keskinäisriippuvuus tarkoittaa, ettei yksikään valtio voi täysin hallita lopputulosta. Vaikka toinen osapuoli näyttäisi olevan edellä, toinen voi ohittaa sen uudella algoritmilla tai laitteistoinnovaatiolla.
Palin kommentit tulevat aikana, jolloin hallitukset ja sijoittajat pyrkivät asemoitumaan tekoälyaikakauteen. Niille, jotka seuraavat sivusta, hänen varoituksensa on muistutus siitä, että selkeään voittajaan panostaminen saattaa olla häviävä strategia. Kilpailu ei ole sprintti eikä maraton — se on enemmän kuin labyrintti, joka muuttaa jatkuvasti muotoaan.
Päättäjät kohtaavat samanlaisen pulman. Yrittäminen lukita etulyöntiasema vientirajoituksilla tai osaajakieltoilla saattaa kääntyä itseään vastaan, jos teknologia kehittyy odottamattomaan suuntaan. Palin näkemys viittaa siihen, että todellinen haaste ei ole kilpailun voittaminen, vaan sellaisen kilpailun epävarmuuden kestämisessä, joka ei koskaan pääty.
